Spiraali
Spiraali – huomion suuntaamisen malli
​
Spiraali toimii tässä yhteydessä sekä konkreettisena että symbolisena rakenteena. Se voidaan toteuttaa fyysisesti esimerkiksi lattialle asetettuna muotona tai hahmottaa mielikuvana. Spiraali edustaa asteittaista siirtymää ulkoisesta havainnoinnista kohti sisäistä kokemusta ja lopulta kohti perustavaa tietoisuutta.
​
Harjoituksen aikana osallistuja kulkee spiraalia pitkin kohti keskustaa. Tämä liike symboloi huomion suuntaamista kohti kokemuksen ydintä, jota voidaan kuvata käsitteellä “minä olen”. Keskeistä on ei-tavoitteellinen eteneminen: prosessia ei ohjaa pyrkimys saavuttaa päätepiste nopeasti, vaan havainnoiva ja avoin läsnäolo jokaisessa vaiheessa.
​
Sisäänpäin suuntautuva huomio on käsitteellisesti haastava ilmiö. Se ymmärretään usein pelkästään mielen sisältöjen – kuten ajatusten, tunteiden ja muistojen – tarkkailuna. Tässä mallissa huomion suuntaaminen sisäänpäin viittaa kuitenkin syvempään siirtymään: ei pelkästään mielen sisältöjen havainnointiin, vaan itse havainnoinnin perustan tutkimiseen. Spiraali toimii didaktisena välineenä tämän siirtymän konkretisoimiseksi.
​
Saavutettaessa spiraalin keskus osallistuja pysähtyy hetkeksi. Tätä vaihetta voidaan tarkastella tilana, jossa huomio lepää ilman ulkoista kohdetta. Tämän jälkeen liike jatkuu takaisin kohti ulkokehää. Paluuvaihe havainnollistaa mielen luontaista suuntautumista ulkoisiin objekteihin ja ärsykkeisiin. Samalla se tekee näkyväksi sen, että huomion suuntaaminen sisäänpäin edellyttää tietoista intentionaalista toimintaa.
​
Harjoituksessa käytettävät tekstit säilyvät pääosin muuttumattomina. Toistoon perustuva lähestymistapa tukee syvenevää ymmärrystä ja vähentää mielen taipumusta hakeutua jatkuvasti uuden ärsykkeen pariin. Tavoitteena ei ole lisätä informaatiota, vaan mahdollistaa suora oivallus, joka ei perustu pelkästään kognitiiviseen prosessointiin. Tässä kontekstissa voidaan sanoa, että harjoitus suuntautuu mielen sisältöjen sijaan mielen perustaan.
Harjoitukset
1. Olemassaolo
Tämä harjoitus kohdistuu perustavaan kokemukseen olemassaolosta ja tietoisuudesta.
​
I. Istu selkä suorana ja anna hengityksen kulkea luonnollisesti.
II. Suuntaa huomio välittömään kokemukseen olemassaolosta.
III. Tarkastele, onko mahdollista kuvitella tilannetta, jossa olemassaoloa ei ole.
IV. Pohdi, onko olemassaolo jaettavissa erillisiin osiin.
V. Havaitse, että olet tietoinen omasta olemassaolostasi.
VI. Tutki, onko tietoisuus itsessään jaettavissa.
VII. Tarkastele mahdollisuutta, että tietoisuus ja olemassaolo ovat erottamattomia.
​
2. Ajatuksen lähde
​Harjoituksen tarkoituksena on tarkastella yksittäisen ajatuksen kautta mielen toimintaa kokonaisuutena.
​
I. Valitse yksi selkeästi havaittava ajatus.
II. Suhtaudu siihen tutkimuskohteena: mitä se on ja miten se ilmenee?
III. Kyseenalaista ajatuksen oletettu itsestäänselvyys.
IV. Suuntaa huomio ajatuksen alkuperään – mistä se nousee?
V. Mikäli lähde hahmottuu, tarkastele sitä ilman käsitteellistämistä.
VI. Huomaa, että lähdettä ei välttämättä voida kuvata objektina tai erillisenä ilmiönä.
​
3. Kehollisuus
​Tämä harjoitus tarkastelee kehoon samaistumista ja toimijuuden kokemusta.
​
​I. Aloita kehotietoisuudesta: havainnoi kehoa välittömänä kokemuksena.
II. Oleta lähtökohtaisesti, että olet pelkästään keho.
III. Tarkastele, onko tällöin mielekästä puhua “minun kehostani”.
IV. Tutki, edellyttääkö kehon toiminta erillistä “minää”.
V. Pohdi, edellyttääkö oma toimijuuden kokemuksesi erillistä toimijaa.
VI. Suuntaa huomio kysymykseen: mikä tai kuka toimii?