EGOTON-harjoitus

Ajatus on mielenkiintoinen paradoksi: useimmissa järjestelmissä eteneminen näkyy "lisääntymisenä" (arvot, asteet, saavutukset), kun taas tässä eteneminen näkyy vähenemisenä. Se muistuttaa monia hengellisiä perinteitä, joissa vapautuminen nähdään pikemminkin poisoppimisena kuin uuden keräämisenä.

​

Voisi esimerkiksi kuvata Egoton-harjoituksen näin:

​

Egoton

Perusajatus

Jokainen uusi kokelas aloittaa täydellä pistemäärällä 10/10. Pisteet kuvaavat samaistumista egoon: tarvetta olla oikeassa, saada tunnustusta, puolustaa identiteettiään, hallita muita tai rakentaa kuvaa itsestään.

Toisin kuin tavallisissa kehitysjärjestelmissä, Egotonissa edistys ei tuo lisää pisteitä. Sen sijaan jokainen oivallus, jossa kokelas tunnistaa ja päästää irti jostakin egoon liittyvästä kiinnittymisestä, vähentää hänen pistemääräänsä yhdellä.

​

Esimerkkejä pisteen menettämisestä

• Luopuu tarpeesta voittaa väittely.

• Myöntää virheensä ilman puolustelua.

• Tekee hyvän teon ilman tarvetta saada siitä tunnustusta.

• Havaitsee kateuden tai ylpeyden ja päästää siitä irti.

• Lakkaa rakentamasta identiteettiään saavutustensa varaan.

 

Näissä tilanteissa kokelas ei "ansaitse" pistettä, vaan menettää yhden.

Tasot

• 10 pistettä – täysi samaistuminen egoon.

• 5 pistettä – merkittävä määrä kiinnittymiä tunnistettu ja vapautettu.

• 1 piste – jäljellä enää hienovarainen käsitys erillisestä minästä.

• 0 pistettä – ei saavutuksena, vaan pistejärjestelmän päättymisenä.

 

Egotonin paradoksi

Harjoituksen syvin haaste on, että myös halu saavuttaa nolla pistettä voi muuttua egon projektiksi. Siksi viimeinen piste voidaan nähdä kaikkein vaikeimpana menettää: luopumisena jopa ajatuksesta "minä olen edistynyt".

​

Päätös

Kun pistemäärä saavuttaa nollan, kokelas ei saa uutta arvonimeä, astetta tai tunnustusta. Hänen nimensä voidaan yksinkertaisesti poistaa listalta. Harjoituksen näkökulmasta ei ole enää ketään, joka tarvitsisi pisteitä tai niiden puuttumista.

Tämä tekee Egotonista käänteisen kehitysjärjestelmän: tavoitteena ei ole tulla joksikin, vaan lakata pitämästä itseään jonakin.